

Tossa parisen viikkoo takaperin olin siskon ja kaverin kanssa käymässä Helsingissä ja aamupäivä pyörittiin Pride-hommeleita katellen ja kävästiin myös kaivarissa kattoon puistojuhlaa tarkotuksena nähdä mun pikkusiskon suosikki Krista Siegfrid ja hienosti kuultiin vikat "kiitos thank you" sanaset, kun vihdoin päästiin paikan päälle. Hypättiin tosiaan raitiovaunuun ja ei tajuttu, että kävellen oltas oltu tuplasti nopeemmin perillä. Ei se mitään, kokemus sinällään. Helsingissähän on myös aina ihan pakko olla kunnon #whitegirl ja käydä ottaan pakolliset Starbucks -kuvat... No ei oltu onneks suunnitelmiemme kanssa ainoot, meinaan kuuntelin mun takana olevaa parii tyttöö, jotka suunnitteli käyvänsä myös mm. Magnum -kesäjäätelöpaikassa ja laittavansa sit kuvat eri päivinä instaan, jottei ihmiset "luule", että he oikeesti kävivät kaikissa paikoissa peräkkäin. Aika sneekyy, ette voi kieltää.
Ja sitten pääsemme asiaan. Mä en oo koskaan sen suuremmin ollu mikään hysteerinen One Direction "fani" ja musta tuntuu, että sitten Miley Cyrusin en oo löytäny enää ketään täydellistä kohdetta (tai sitten oon jo liian vanha), mutta olihan toi nyt kerrassaan ihan huikee konsertti. Lämmin ilma, aurinko paisto, täys stadikka ja lähinnä se pääihminen ketä lähdin katteleen, eli Harry Styles ja vielä livenä! Mun sisko otti ainakin koko keissistä kaiken irti ja ihmettelen, miten sillä ylipäätään enää edes on ääntä jäljellä. Oli myös söpöö katella niitä isejä, jotka siellä kiltisti tanssi tyttäriensä kanssa kukkaset kädessä. Musiikki on vaan ihan mahtava juttu ja sijotan siihen niin mielelläni! Vaikka tommosis stadikkakonserteis ei tuu semmosta tiettyy tunnelmaa, mikä clubikeikoilla, niin olihan toi nyt aivan pakko kokea! Ja edelleen...Harry Styles livenä... Mites teidän kesä on lähteny käyntiin?